Matkamiesten reissukirja

 Terveisia Mongoliasta!

Saavuttiin torstaina aamuyolla Ulan Batoriin (Mongolian paakaupunkiin). Mongolia on ollut Venajan jalkeen varsinainen piristysruiske; ihmiset hymyilevat ja ovat huomattavasti lahestyttavimpia. Ennen Mongoliaan tuloa ehdimme piipahtamaan yhdessa maailman syvimman jarven, Baikalin, rannikkokylista. Ulan Bator on kuin mika tahansa entisen Neuvostoliiton betonikaupunki. Puolet kaupungin ihmisista on muuttanut maan ainoaan suurkaupunkiin lansimaisen hohtoilun perassa ja tata nykya asuvat pakon edessa kaupungin ymparilla sijaitsevissa jurttakylissa. Harmittavaa mutta totta..

Itse menimme tekemaan pienen ekskursion mongolian maaseudulle Tereljshin kansallispuiston aromaille. Muutaman paivan aikana tuli kiipeiltya ja kaveltya enemman kuin konsanaan. Petteri sai revittya Jessen humman selkaan ja kas kummaa, tuosta kaksituntisesta aromaaratsastusreissusta tulikin ehdottomasti reissun tamanhetkinen kohokohta! Samalla tutustuimme mongolian perinteiseen elamantyyliin jurttakylissa. Rauhallinen ja kaunis kokemus.

Tanaan jatkamme matkaa junateitse Kiinan ja Mongolian rajalle Erlianiin jossa menopeli vaihtuu kiinalaiseksi makuupaikkabussiksi! Pekingiin saavumme toivon mukaan ensi tiistaina, jonka jalkeen koittaa kiinan sisamaan valloitus!

Kuulemisiin! (jaljessa liuta kuvia matkan varrelta Irkutskista Ulan Batoriin)

-J&P

Dobri den Siberia!

Junamatka Moskovasta Irkutskiin takana, 4 yota ja 3 paivaa junassa koettu. Matka sujui yllattavan sukkelaan, tosin muutamalla piristavalla “pienella vedella” oli pienehko osuus asiassa.

Purkki jolla matkasimme oli perinteiseen venalaiseen tapaan sisustettu matkustusvaunu nelihenkisilla hyteilla. Melko raffi mutta ajoi asian. Matkalla tuli siis tutustuttua muutamaan paikalliseenkin melko hyvin.

Hytti tuli jaettua venalaisen upseerin, markkinointipaallikon ja soman pikku lapsiperheen kanssa, ja votkashotteja tuli jaettua eraan jenkkibisnesmiehen, venalaisen elokuvatehtailijan ja muutaman muun paikaillisen ja omatoimimatkailijan kanssa. Vaunut olivat kuin suoraan manalasta, lampimia kuin hel…, nestetankkauksesta piti siis huolehtia ja urakalla.

Tahanastiset maisemat eivat ole olleet kovinkaan sykahdyttavia, toisaalta tamanhetkinen olinsijamme Irkutsk savahdytti omanlaisella tavallaan. Paikka on kuin pikku-Ateena kymmenen asteen pakkasessa. Emme kadehdi paikallisten elinoloja…

Huomenna matkaamme “Siperian edeniin” eli itse Altai vuoriston kupeeseen Baikalille. Tanaan suunnataan torille metsastamaan vanhat kunnon nikitat, karvahatut siis, ja tutustutaan Irkutskin meininkiin.

Hostelli on hyva.

Kunhan saamme jatkoliput hoidettua kuntoon niin matkamme Itaan jatkuu mita todennakoisimmin kolmen paivan paasta, seuraava etappi on siis Jessen saaminen Mongoliaan vanhalla passilla. We’ll see

Spasiiiba ja Doh Bri Nachos!

Ho Ho! One day to go!

Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet kuin kuumien hiilien päällä.. Junaliput Venäjän viisumeineen saatiin viime torstaina ja loppupäivät ovatkin kuluneet hyvästien parissa ja viimeisiä hankintoja hommaillessa. Huomenna siirrytään Helsinkiin jo ajoissa vaihtamaan rahaa ja moikkaamaan ystäviä viimeisen kerran. Juna itään lähteepi puuskuttamaan kello 18.36 ja aamulla herätäänkin sitten jo Moskvassa. Keskiviikkona hypätään Moskovan eteläisellä rautatieasemalla junaan nro. 61 jonka päämääränä pitäisi olla Siperian Pariisi, Irkutsk, josta mitä todennäköisimmin seuraavat kuulumiset. HERE WE GO!!!

Kuullaan!!

Reissututina alkaa hipoa huippuaan Kaksi viikkoa reisuun. Kun kaikki näytti olevan hoidossa niin tulikin mutkia matkaan.. Niinpä vinkkinä kaikille Venäjälle ja muihin hieman “tiukempiin” valtiohin matkaaville: Tarkistakaa passinne kunto ajoissa! Loppuun tuli meinaan aikamoiset säädöt johtuen toisen reissaajan passista. Ulkoapäin ja sisältäkin reissuläpyskä näytti olevan mitä mainioimmassa kunnossa mutta totuus ilmeni haettaessa Venäjän viisumia. Tunnistesivun taitekohta eleli viimeisiä päiviään.. Eli piti siis hommata tähän loppusuoralle uusi passi ja uusi Kiinan viisumi. Mutta onneksi asia tuli huomattua tässä vaiheessa eikä jossain sademetsässä keskellä Cambodiaa. Kiirettä siis vielä pitää mutta hyvä niin, välillä tuntui että asiat hoituivat liiankin mutkitta. Ei tällä erää muuta! Reissu-TJ: 14 !!!

Jeppe