Cheers J

Kun tulin rajan yli, niin mut ohjastettiin tallaisen Babun luo, joka tyoskenteli samaiselle kathmandulais-intialais-firmalle. Salli sanoi, etta joudun maksamaan 2832 intian rupaa, koska mun bussi- ja junamatkaa ei muka oltu viela varmistettu. Sain siis hirveat uhoamiset paalle talta sallilta, ja mukaan liittyi kolmen ukottajan joukko, joista yksi oli kuulemma “BIG Official of Turism government of India”. Pyysivat mua painumaan takaisin Kathmanduun, ellen ollut tyytyvainen “Intian menettelytapoihin” ja maksaisi tota 40 euron lisalaskua. Otin siis paikallisbussin tanne Gorokphuriin, ja aamuinen juna Chennaihin on odottamassa niinkuin pitaakin. Taytta kus**usta siis koko rajakukkoilu jalleen kerran.

Taalla on melkoisen likaista, melkoisen kuuma, lehmia joka kulmassa ja aijat tuijottaa mua kuin jotain menninkaista (pitais varmaan leikata hiukset hetulaan). Hirvea kukkoilukansa mita nyt ensilyomalta menen torumaan. Aijat pieksee toisiaan kuin jotkut pigmenttiviikingit konsanaan. Jeps mut parjaile siella Nepalin harmoniassa viela tuokio, taa tulee taas aikamoisena kolauksena

btw. Tan nettikahvilan lattialla juoksentelee mustanharmaa mutanttihiiri, oudon varinen otus..

Take care!

Jeppe “

Korkealla siis kaytiin, Everestin perusleirin (5356m) ja Kala Pathar- nimisen huipun (5545m) kaluamiseen kului yhteensa 7 paivaa (tuli hieman kiire johtuen oppaan pikku mohlayksesta seka Jepen kiireesta kohti Intiaa ja kotiinpaluulentoa) ja Annapurnan alueella trekattiin ja totuteltiin korkeampaan ilmanalaan 4 paivan ajan.

Johtuen Nepalin energiakriisista sahkonjakelua on rajoitettu melkolailla, joten paremmat sepustukset seka kuvapaketti tulee hieman myohassa (taas).. Taalla on siis melkoinen poikkeustila kaynnissa, koska maa on karsinyt kuivuudesta viimeiset 6 kuukautta, ja vesivoima toimii maan paaenergianlahteena. Niinpa sahkoa tulee pistokkeista n. 4-8 tuntia paivasta riippuen. Ja nettiyhteydet takkuileee.. kaduilla paljon mielenosoituksia, kahinointia jne. Jeps. lisaa tekstia pikapuolin, sahkot loppuu n. 4min ja 30s paasta… :/ hors!

Kauan odotettu ja suunniteltu hanke vihdoinkin toteutumassa, trekking in Himalayas!

Suunnitelmana seuraavanlaista - huomenna suuntaamme Pokharaan, ja sielta jatkamme oppaan kanssa Annapurnan vuoristoalueelle, jossa tiedossa 5 paivan tottuatumistrekki vuoristo-olosuhteissa. Taman jalkeen painellaan takaisin Kathmanduun, josta lennamme Luklan pikkukentalle, jonka jalkeen varsinainen koitos alkaa: 14 paivan Mt Everest Base Camp-vaellus oppaan seka yhden kantajan kera (kyseessa siis ensimmainen leiri kohti maailman korkeinta huippua - true-kiipeilijoiden ensimmainen tupakkipysahdys).

Varusteet saatiin hankittua pilkkahintaan Kathmandusta, ja henkinen ja fyysinen valmistautuminen on ollut intensiivista viimepaivien ajan… joopa joo.. yritetty ollaan ainakin

Eli seuraavat 3 viikkoa vietamme siis trekkaillessa ja true-nepsuihin tutustuessa.

Toiseksi viimeiset terveiset kotipuoleen siis!

Ollaan siis jumissa Kuala Lumpurin KLIA-lentoasemalla, pojille myytiin liput vaaralle paivalle eli lento lykkaantyi huomiselle.. Kaupunkiin on matkaa ja maisemat nahty joten nautiskellaan siis taydenteolla luksuskentan antimista. Jep jep. Huomenna, perjantaina, 13.3. , toivon mukaan, jatketaan siis matkaa kohti Kathmandua. Koitettiin jarkata valiyota Bangladeshin paakaupungissa mutta check in-lentoisannan mielesta se oli “huono idea”… Niinpa pelkka koneenvaihto edessa Dhakassa.

Lentokenttapummeilu jatkukoon.. Herra Hanksin jalanjaljissa..

Maltti on todellista valttia maisemien vaihtuessa tiukkaan tahtiin.

Bangkok. Air Asialla reissun ensimmaisia lentolippuja ostamassa!

Bangkok. Tiheat kadut kasvoivat kasvamistaan.

Bangkok, heavy buildings again..

Khao San Road. Ehka jopa maailman kuumin rinkkareissaajablokki.

Khao San roadin tarjontaa; kelpaisiko maisterin paperit vaiko kenties pressikortti, jolla ujuttautua vaikkapa Roskilden takahuoneisiin? …kaikkea loytyy mita kuvitella saattaa!

Matka jatkuu, Railway station, BK

Mr. Sting himself Ko Lannan rauhaisalla omalomasaarella.

Paikallinen tapa suojautua hypertermialta. Seven Eleven +18′C, ulkona +35′c… Samalla erittain oiva tapa hankkia itsellensa kipakka kevatflunssa. Kyseiseen sortuu turisti kuin turisti.

Ko Lanta, Thailand

Thaimaasta Malesiaan painelimme paikallisella priimajunalla, muuta ei meille puuteriposkille myyty. Taustalla Kung Fu Hustle.

Kuala Lumpur, Petronas Twin Towers, ilman Connerya ja Catherinea 

Malesia - Muslimit, Malejit ja - Hindut

Mr. P sammahti Kualan lentoasemalla. Aamuyoista lentoa odotellessa.

Borneon ylla. Suiston lossikeraantymaa. Terveisia TT:lle!

Kostea saa soi miesta, niin meidan kuin koneidenkin.

Jepen tapa pitaa reissuroinat in ordnung…

Sademetsan pikku veijareita..

…

…

…

Flora

Fauna

Flora

Fauna, Metsan pikkuepelit.

Banaanipuun kukka, eihan banaanit kuki?!?!

Borneonmyrkkyharjaniskalisko. Erittain uniikki trooppisen sademetsan luonto-objekti.

Mauno, Angkorin arkeologiasta smoothi vaihto sademetsan biologiaan…

Metsan antimia hyodyntamassa…

“Hei, kato panssarimato”, niin kuin Pette asian kiteytti…

Perhoisia. Bird wings were they called.

Suiston ylitys 20 metrin korkeudessa Gunung Mulun luonnonpuistossa. Eipa voi kieltaa, etta tilanne tutisutti hieman nivelia.

Viidakon viisauksia

Aamun viimeloisto ennen seuraavaa matkakoitosta.

Gunung Mulun pikkukentalla. Potkurikone taisi saada matkaajan hieman jannittyneeksi..

Brunei. Oljya, kultaa ja uskoa.

Ohhhhho, Kuinka paljon kultaa!!

Sulttaani osoittautui maan kovimmaksi pop-tahdeksi. Kulmakunnan rikkain mies, suurimman huvijahdin omistaja, laajimman autokokoelman haltija jne. Maailman mittakaavalla siis… Ja kansa soi kynsiaan.

Kaakkois-Aasin islamistisimmassa valtiossa loisti yksi maailman mahtavimmista moskeijoista.

Matka jatkui kohti Indonesiaa. Media tosin loi hieman jannitysta ilmaan aika ajoin.

Koneessa maahantuloasiakirjoja tayttamassa. Tasta on tullut aikamoinen kilparallibrosedyyri poikien kesken.

Kultainen auringonlasku paluumatkalla sademetsien siimeksesta….

Balilla maistui elama  - kamera huollossa.

Jaavan saaren ylla. Vulkaaninen saari muistutti megalomaanista tulivuorten sarjaa ilmoista kasin.

Niska kovilla..

Tupu, Hupu ja Pupu

Lautaa valitsemassa Cimajalla Lantisella Jaavalla. Kuvassa loistava vihrea Rip Curl soi Jepen rintakehaan ammoisen loven.

Lansi-Jaavan etelaisella rannikolla opiskelteltiin surffaamisen saloja. Samalta rannalta on kotoisin Indojen taman hetken kovin lautailija. Jeppe loppuaalloilla.

Kuten niin monesti aiemminkin, potkupallo yhdisti pohjolan pojat ja etelaiset ystavat.

Seuraava potilas, laundry laundry (Petteri pyorteiden seassa)!!! Aallot tuntuivat takkuilevan aikalailla paikoitellen.

Sunset beach.

SUNSET BEACH.

A little midday shower.

Jakarta, nykyinen sijaintimme. Matkan viimeinen moderni metropoli.

Jakarta, pouring rain.

9.3. 09 klo. 20.33, Jalan Jaksa, terveisia kotipuoleen!!

Seuraavana destinaationa on siis vuoristoinen Nepal ja sen paakaupunki Kathmandu.

Vaikka Nepalin yhteiskunnallinen tilanne on hieman epavakaa talla hetkella tiettyjen alueiden suhteen, niin matkailu maahan on yhta turvallista kuin mihin tahansa etela-aasian maahan. Syytta siis turhaan huolehtia, pidetaan jalat maassa ja jarki paassa.

Seuraavat tarinoinnit siis Nepalissa jokunen paiva ennen Intiaa, Bangaloren lentokenttaa ja Jepen kotiinpaluuta. Keep the flags up, on aika loppukirin!

khuullaan!

CHEERS!!! Alla paremmat tarinoinnit kyseiselta patkalta::

Matkamme jatkui siis Laosista kohti Thaimaan niemimaata n. kaksi viikkoa sitten. Rajalla odotti odotettu pennienriisto Laosin (astetta korruptoituneemman rajavartioston) toimesta, mutta nuo muutamat eurot eivat onneksi reissubudjettiamme kaataneet. Bussimatka Laosin paakaupunki Vientianesta Bangkokkiin meni sukkelaan kymmenkuntatunnissa kiitos mita mainioimman bussikyydityksen. 

Bangkokissa poikia odottikin sitten melkoinen kulttuurishokki Laosin rauhaisan ilmapiirin jalkeen. Tuktukit kiisivat ahtaita hiostavia katuja ja kaupustelijat koittivat myyda roinaansa mita ketkuimmin sloganein. Hektinen ilmanala kulminoitui siirryttaessa Bangkokin maailmankuululle rinkkareissaaja-korttelille, Khao San Roadille. Katu oli sita mita odottikin: Hostelleita, kalliita hippikapakkeja, tatuointiliikkeita, trendikkaita vaatteita, henkilokorttien vaarennyspuljuja ja kaiken maailman reissaajaroinaa, kaikki erittain kilpailukykyiseen hintaan. Not the cosiest place on Earth tosin. Maanlaheisen Suomipojan painajainen..

Bangkok osoittautui alkushokin jalkeen mita mainioimmaksi kaupunkilomakohteeksi. Hinnat eivat paata huimanneet (asuminen tosin kustansi odotettua enemman) ja tasokkaita kauppakeskuksia seka pienempia puljuja ei kysymalla kauan tarvinnut etsiskella. Johtuen budjetistamme, “In the future mate”:a tuli siis kummankin toimesta toitotettua melko lailla.

Bangkokissa koitimme etsia sopivaa pikku lomasaarta, josta nauttisi toden teolla Bangkokin vilinan jalkeen. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi niin jatkoyhteyksien kuin kuulemankin perusteella osoittautui Ko Lanta. Matka jatkui siis kohti Lanta-saarta (”heh heh”).

Ko Lanta osoittautui mahtavaksi vaihtoehdoksi Thaimaan tunnetuimmille lomasaarille mikali on rauhaisamman loman tarpeessa. Erittain kaunis saari (thaimaan saaristolle tuttuun tapaan) joka ei ole viela taysin pakettimatkaajien syovyttama. Saari on lisaksi kivenheiton paassa The Beach-elokuvasta tutusta Ko Phi Phi saaren paradisosta, kaikkien laguunien aidista siis.

Kho Lannan akkujenvarusvisiitin jalkeen jatkoimmekin matkaa jo kohti Malesiaa ja uusia maisemia. Malesiassa aistikin jo jattiaskeleen kohti lansimaista sivistysta, tosin Kiinalaisin, Intialaisin seka Malasialaisin maustein (kolme paakansakuntaa jotka asuttavat maan).. Tiukemmat lait, paremmat tiet, hulppeammat talot, siistimmat kadut - varakkaampi valtio. Mita lahemmas tulimme paakaupunki Kuala Lumpuria, sita paremmin muutos nakyi. Kuala Lumpurista nyt ei tarvitse kummempia tarinoida, Kaakkois-Aasian kauppasatamalegenda Singaporen pikkuveli.

Kuala lumpurista lensimme Borneon saarelle, jossa pysakkeina olivat pikkukaupunki Kuching, Miri seka Malesian Borneon arvostetuin luonnonpuisto Gunung Mulu, jonka takia poikkesimme kyseiselle saarelle. Odotimme hieman raffimpaa patikointikokemusta Mulun osalta, mutta eteen tuli budjettivaje. Mita pidemman reissun halusi tehda, sita enemman siita pulitettiin. Niinpa kolmen paivan pikavisiitti yhteen maailman villeimmista trooppisista sademetsista sai riittaa. Kuuma oli, puskaa loytyi ja hyonteisia riitti. Maanlaheisen suomalaisen paratiisi siis:) Maailman valloittavimmat luolaesiintymat (mm. suurin luolan suu) lepakoineen seka muineen otuksineen, 17 eri metsatyyppia, kymmenia piennisakkaita, satoja lintulajeja, tuhansia eri hyonteislajeja, kymmeniatuhansia kasvilajeja seka satojatuhansia pohjolanpoikien vuodattamia hikikarpaloita. Aikamoinen kokemus.

Mulun jalkeen teimme spontaanin 24 tunnin visiitin Bruneissa, Kaakkois-Aasian islamistisimmassa valtiossa. Brunei osoittautui ehka yllatyksellisimmaksi valtioksi mihin nama kaksi reissaajaa on matkan varrella eksynyt. Valtio, joka on viime vuosikymmenien aikana rikastunut jarjettomissa mittasuhteissa, kiitos 1900-luvulla loydettyjen oljyesiintymien. Valtio, jossa rahankaytolle ei loydy rajaa. Valtio, jossa “valtiovarainjohtaja”, sulttaanin veli, kaytti viime vuosien aikana omiin menoihinsa (mm. uhkapelaamiseen) valtion varoja vaivaiset 15 miljardia US-dollaria, tosin rankoin seurauksin. Tasta sulttaanikunnasta voisi tarinoida tuntikausia, mutta jattakaamme se muiden vastuulle.

Brunein jalkeen seuraava pysakki olikin Indonesia ja Balin saari, jossa talla hetkelle oleskelemme. Balille asetimme vain yhden mission, “Catcing the Big onen”. Bali on siis yksi maailman kuumimmista surffaajien kokoontumispaikoista. Jepen tiukan surffikoulun kaytya Petteri saikin nopsaan jo ensimmaisen aallon alleen ja pyyletti aallon paalla kuin vanhempikin tekija. Taalla oleskelemme jokusen paivan, jonka jalkeen jatkamme surffi+kulttuuriexcuamme kohti Sumatran saarta, josta lentomme kohti Nepalia ja Himalajaa on maara alkaa.

Johtuen melkoisen tiukasta aikataulusta (Jepen lento kotiin on sinetoity paivamaaralle 9.4. ja edessa on viela paljon nahtavaa) emme todennakoisesti tule paivittamaan Blogia ennen huhtikuuta, johon mennessa Nepal on toivon mukaan kaluttu (tavoitteena mm. Mt. Everestin Base Camp mikali rahat seka rahkeet riittaa). Kuvapaivityksen koitamme tehda seuraavien paivien aikana, joten alkaahan murehtiko.

Eipa tassa kummempia, viela kymmenisen paivaa Indonesiassa, jonka jalkeen matka jatkuu kohti maailman korkeimpia seutuja!

Mita suurimmat terveiset Koto-Suomeen!

Matkamme jatkui siis Vietnamista kohti Kambozaa ja Khmerien muinaisia hallintoapajia. Vietnam, Kamboza ja Laos tuntuvat akkiseltaan melko yhtalaisilta mailta mutta tottakai suomipoikien ennakkoluulot oli mita oli. Punakhmeerien terroriteot nakyivat eteenkin vanhemman vaeston silmissa ilman suurempaa kyseenalaistamista, eihan taman sotilasvallankumoushallinnon lopullisesta maanrakoon painumisesta ole kulunut kuin kymmenkunta vuotta..

Puhukoot kuvat enemman:

Saatiin hommattua Pedrolle uusi kayntikortti jonka jalkeen matka jatkui vanhaan tapaan

Paikallinen travellerikulmaus Phnom Penhissa. Hippimusica soi ja henki oli rento

Phmnimissa paastiin kokeilemaan paikallista sulkapalloa ..jaloilla siis

We and A local star. Cheers Martinez John!

Phnom Penhin kadut vilisivat kissan kokoisia rottia iltasaikaan. Tieda mita soivat iltapalaksi…

Tuol Sleng - genocide museum. Punakhmeerien tuhotoista kertova museo. Punakmeerit nousivat valtaan Kambozassa 1975 jonka jalkeen sivistyneisto ja kaupunkilaisvaesto ajettiin keskitysleireille pakkotyohon tai jatettiin kaupunkejen kuulusteluvankiloihin. Punakhmeerit ajettiin vallasta noin kolmessa vuodessa Thaimaalaisten seka kambozalaisen vastarinta-armeijan toimesta, jona aikana oli murhattu tyolla seka teloittamalla 1/3 koko aiemmasta kansakunnasta. Punakhmeerejen guerilla-armeija toimi lansiosien viidakoista kasin viela koko 1980-luvun ja vasta 1998 maa oli jalleen virallisesti rauhan tilassa. Toivottavasti saatte teksteista selvaa.

Tuol Sleng

Tuol Sleng

Paikka sai matkalaisen miettivaiseksi.  Julminta kuvamateriaalia ei tassa yhteydessa kehtaa julkaista.

Muutama rentouttava oli illalla paikallaan … naa joking..

Ateriavaihtoehtoja… Mielenkiintoisia merimakkaroita..

Kadunkulmilla loytyi kieltokyltteja kulmassa kuin kulmassa.  Aikoinaan maahan tuotuja aseita on edelleen saatavilla melko lailla. Useaan otteeseen kadulla tarjottiin mahdollisuutta ampua eri konepistooleilla, - kivaareilla ja jopa old school-bazookoilla, tosin aikamoista rahasummaa vastaan.

Matka jatkuikin sukkelaan kohti pohjois-Kambozaa ja muinais-Khmeerien vanhoja hallintoseutuja! Otteita matkan varrelta:

Paikallinen asuinsija

Siem Reapissa tuk tukin kyydissa

Oiva levahdyspaikka ennen seikkailua yhteen maailman seitsemasta ihmeesta, Angor Vatiin, seka muihin Angkorin (Khmeerien paakaupungin) monumentteihin ja rakennelmiin.

Angor Vat

Angkot Vat

Kaksi Indiana Jonesia

Angkor Thom

Suurin osa rakennelmista oli viidakon syomia

Vat

Paiva vierahti tassa Kambozan ylpeydessa jonka jalkeen jatkettiinkin matkaa kohti etelaa koska ylankoseutujen lapi ei hevilla paassyt paikallisten mukaan. Palattuamme etelaan poikia koskettikin sitten reissun toinen vatsaryoppy. Kuritus vaati kolme tuntia ja Jeppe oli tuon jalkeen aikamoisessa sairaalakunnossa, jonka jalkeen myos Pedrokin tuli sankyseuraksi paikalliselle international S.O.S-klinikalle. Kolmen tunnin letkulaakekuurin ja rahastuksen jalkeen pojat heitettiin kadulle ja takaisin kotihotellille. Oli aika kotihoidon. Tata nykya Jesse vetaa vielakin pillereita jokusen viikon johtuen tuosta taudinpahasesta. Amebiosis dysentryksi vaittivat, suolistoameeba siis. Jeps mutta matka jatkui nelisen paivaa taman jalkeen kohti pohjoista Stung Trengia ja Laosin rajaa.

Laosiin saavuttaessa maailma muuttui kuin salaman rasahdyksesta. Ihmisten hymyt olivat kaakossa ja tuo lungi elamanasenne iskostui mita pikemmin myos kahteen matkalaiseen. Maa jotka ranskalaiset kolonialistit eivat aikoinaan ehtineet pilata

Ensimmaiseksi pysahdyspaikaksi Laosissa valitsimme Mekongin sisaisen saariryhmikon nimelta “1000 island” jossa saimme kerailtya vanhat voimat kokoon. Taalla tuli kokeiltua myos ensimmaisen ja viimeisen kerran kalastusta Mekongissa, tosin tuo kolme metrinen kissakala jai naaraamatta.

1000 Islandilta jatkoimme Mekongin vartta pitkin kohti Laosin paakaupunkia Vientianea (bussin katolla), jossa talla hetkella odottelemme bussia kohti Bangkokia. Tosin tassa valissa tuli tehtya pieni tutkimusretki reppureissajien paratiisiin, Vang Viengiin, muutaman jo Vietnamissa tapaamamme harmalan kaverin kanssa.

Vang Vieng - Sokeritoppia, hippielektromusiikkia, Ham Baguetteja, Tubeilua (tuttua Madventuresista), Kallio Excurisioita, viidakkoa  ja aarimmaista hauskanpitoa mita roiseimmissa maisemissa. Tasta on hyva jatkaa matkaa kohti etelaa, Bangokia, erasta tahimaan salattua pikkusaarta seka Malesian Borneota.

Rusakko kuittaa! Hear U!

Seuraavat  paivitykset 1.3-4.3. tienoilla kunhan paastaan uusille hieman viileammille apajille

Tassapa naita kuvia taas hieman isompi satsi, eli Kiinasta tanne Vietnamin etelakarkeen asti. (Toisen ruunan kamerassa ilmeni melko essentiallia haikkaa joten astetta yksipuolisempia kuvakulmia matkan varrelta talla kertaa):

Kunming, viimeinen pysahdyspaikkamme Etela-Kiinassa. Ekaa kunnon ripulia lusimassa, Petella jo paalla ja Jessenkin hymy hyytyi myohemmin…

Kiinalainen unelma: era mahjongia ystavien seurassa rauhallisessa puistossa ison puun alla syysauringolta suojassa…taustalla chili kuivaa auringossa.

Kaytiin Kunmingissa Kiinalaisessa joulukirkossa kuuntelemassa jouluevankeliumi. Sama meno kuin suomessa… Samaiseen paikkaan lahjoitimme loput talvivaatteistamme.

Hilpea seta, miksikohan…?! “local tobacco”

Valilla oli pakko paeta paallekayvia riivaajia ja kylmaa hotellin loungen suojiin. 2h ennen bussimatkaa Vietnamin rajalle.

Kiinan ja Vietnamin raja. Saavuttiin paikalle klo 0500 aamulla, ilme kertoo fiilikset… Raja tuli ylitettya harvinaiseen tapaan, kavellen. Ero oli huomattava astuttaessa Vietnamin maaperalle.

Vietnam! Maaseutua junasta kuvattuna. Riisipeltoa ja edesmenneiden viljelijoiden viimeinen leposija.

Junassa rajalta Hanoihin. Very hard seat..

Petteri ja nuori Vietnamilainen. Ei kauaa jaksanut katsoa karvaista kuontaloa. Emannat innoissaan taustalla.

Ylpea uusien silmalasien omistaja. Lasit teetettiin Hanoissa tadilla ja ristittiin samantien “Maunoiksi”. Maunojen arvoksi sovittiin hulppeat 100 000 paikallista valuuttaa eli n. 4 euroa..

Hanoi klo 2200. Vietnam juuri voittanut Kaakkois-aasian jalkapallomestaruuden. Koko kaupunki kaduilla ja me tietenkin myos seassa sekoamassa.

Kun tila loppui alhaalta, alkoivat ihmiset kavuta mita veikeimpiin paikkoihin. Tilanne kuvastaa hyvin paikallisten itsesuojeluviettia.

Suomen suurlahetysto, Hanoi. Petterille uutta passia vanhan rikkoutuneen tilalle hankkimassa. Toimisto naytti aivan jonkin kotosuomen osuuspankin odotustilalta…

Hue

Vietnamilainen (kaakkois-aasialainen) erikoisuus, kaarmeviina. Kobra sullottu natisti lasipurkkiin, paalle viunaa ja yrtteja ja avot, huiviin vaan! Auttaa nivelvaivoista aina mieskuntoon. Testattiin tottakai!

Nha Trang ja matkan eka biitsi. Petyttiin hieman, silla vierailumme aikana myrskysi kovin ja vesi oli melko sekaisin. Biitsi kuitenkin!

Nha Trang, Vietnamin Teneriffa.

Mui Ne. Saavuttiin paikan paalle klo 0400. Ei kamppaa, joten odoteltiin hetki ulkosalla…

Saatiin aamulla sitten kamppa, oma biitsi, palmut ja lehmat ja kaikki. Taalla vietettiin ensimmaista kertaa reissussa kunnon rentoutumisloma. Tahan asti sykittiin todella lujaa paikasta toiseen.

Mui Ne:n auringonlasku. Vai oliko se sittenkin nousu?!?

Vanha kaveri pamahti paikalle Indonesiasta meita morjestamaan. Ollaan juuri lahdossa jeepin kanssa tutkimaan ymparistoa. Todella kuuma paiva.

Matkalla tormattiin villielaimiin.

Loydettiin lahistolta hiekkadyynit (White Sand Dunes) joiden alla loisti 100m syva pulahdusallas.

Todella outo fiilis, biitsilta suoraan saharan paahteeseen…

…ja pakkohan sita oli jattilaismaisella hiekkalaatikolla leikkia!

Mui Ne

Saigon! (Ho Chi Minh City) Hotellin parvekeella. Huomaatkaa paikallinen puhelin/sahkolanka jarjestelma! Toimii!

Vietnamilaisten kasitys lemmikkielainkaupasta. Lintuhakki sullottuna tayteen koiria.

Vierailtiin joukolla Vietnamin Sodalle omistetussa museossa. Paikka loi hiljaiseksi alun leikiskelyjen jalkeen. Paikka oli ahdattu tayteen niskavilloja raapivaa valokuvamateriaalia seka sodanaikaisia taisteluvalineita. Ehdottomasti vierailun arvoinen muistoresortti.

…

Tormattiin tallaiseen kaveriin Saigonin vilskeessa

Kavaistiin Vietnamin etelaisimmilla apajilla Phu Quokilla metsastamassa herra aurinkoa.

Paikka kuhisi rakkaita lansinaapureitamme.

Ja myos muutama rantauros loysi tiensa apajille.

Rantapalloilun jalkeen lahdettiin takalaiseen tapaan tutkiskelemaan saarta mopedein.

Polttaa kesakatu miesta, suu taynna punaista hiekkaa tiesta..

No niin…

Aurinko puski muutaman watin teholla joten “aftersunit” olivat paikallaan.