Matkamiesten reissukirja

Laaja viedomateriaaliplajays vuorten kaluamisesta ja myos muista toilailuista tiedossa toukokuun aikana:..!! Koitetaan saattaa myos blogiin muutama viedoliite, kunhan paastaan Suomen tehoyhteyksien pariin. Pitaa varmistaa tekniselta tuelta, jos moinen onnistuisi. 

Cheers J

“Hey buddy!! Bussimatka Kathmandusta rajalle sujui mutkitta (tosin hieman levotonta oli paikoitellen, ihmiset heitteli bussia kivilla kertaalleen ja bussikuskin oli otettava 2 tunnin nokkaunet kesken kyydin, kun sallia kuulemma ramasi niin vietavasti), mutta heti kun tulin rajan yli niin alkoi jaatava intialaislaardimahaukottaminen… TS. Ala ota lippua kuin rajalle, Sunauliin! Siita paasee polkupyorariksalla rajan yli ja voi napparasti ottaa 70 sentilla paikallisbussin Gorokphurin rautatieasemalle (2 tunnin matka), josta saa opiskelijajunalipun puoleen hintaan.

Kun tulin rajan yli, niin mut ohjastettiin tallaisen Babun luo, joka tyoskenteli samaiselle kathmandulais-intialais-firmalle. Salli sanoi, etta joudun maksamaan 2832 intian rupaa, koska mun bussi- ja junamatkaa ei muka oltu viela varmistettu. Sain siis hirveat uhoamiset paalle talta sallilta, ja mukaan liittyi kolmen ukottajan joukko, joista yksi oli kuulemma “BIG Official of Turism government of India”. Pyysivat mua painumaan takaisin Kathmanduun, ellen ollut tyytyvainen “Intian menettelytapoihin” ja maksaisi tota 40 euron lisalaskua. Otin siis paikallisbussin tanne Gorokphuriin, ja aamuinen juna Chennaihin on odottamassa niinkuin pitaakin. Taytta kus**usta siis koko rajakukkoilu jalleen kerran.

Taalla on melkoisen likaista, melkoisen kuuma, lehmia joka kulmassa ja aijat tuijottaa mua kuin jotain menninkaista (pitais varmaan leikata hiukset hetulaan). Hirvea kukkoilukansa mita nyt ensilyomalta menen torumaan. Aijat pieksee toisiaan kuin jotkut pigmenttiviikingit konsanaan. Jeps mut parjaile siella Nepalin harmoniassa viela tuokio, taa tulee taas aikamoisena kolauksena

btw. Tan nettikahvilan lattialla juoksentelee mustanharmaa mutanttihiiri, oudon varinen otus..

Take care!

Jeppe “

Annapurnan pikkutrekki seka Mount Everestin perusleiri takana! Still alive

Korkealla siis kaytiin, Everestin perusleirin (5356m) ja Kala Pathar- nimisen huipun (5545m) kaluamiseen kului yhteensa 7 paivaa (tuli hieman kiire johtuen oppaan pikku mohlayksesta seka Jepen kiireesta kohti Intiaa ja kotiinpaluulentoa) ja Annapurnan alueella trekattiin ja totuteltiin korkeampaan ilmanalaan 4 paivan ajan.

Johtuen Nepalin energiakriisista sahkonjakelua on rajoitettu melkolailla, joten paremmat sepustukset seka kuvapaketti tulee hieman myohassa (taas).. Taalla on siis melkoinen poikkeustila kaynnissa, koska maa on karsinyt kuivuudesta viimeiset 6 kuukautta, ja vesivoima toimii maan paaenergianlahteena. Niinpa sahkoa tulee pistokkeista n. 4-8 tuntia paivasta riippuen. Ja nettiyhteydet takkuileee.. kaduilla paljon mielenosoituksia, kahinointia jne. Jeps. lisaa tekstia pikapuolin, sahkot loppuu n. 4min ja 30s paasta… :/ hors!

Kauan odotettu ja suunniteltu hanke vihdoinkin toteutumassa, trekking in Himalayas!

Suunnitelmana seuraavanlaista - huomenna suuntaamme Pokharaan, ja sielta jatkamme oppaan kanssa Annapurnan vuoristoalueelle, jossa tiedossa 5 paivan tottuatumistrekki vuoristo-olosuhteissa. Taman jalkeen painellaan takaisin Kathmanduun, josta lennamme Luklan pikkukentalle, jonka jalkeen varsinainen koitos alkaa: 14 paivan Mt Everest Base Camp-vaellus oppaan seka yhden kantajan kera (kyseessa siis ensimmainen leiri kohti maailman korkeinta huippua - true-kiipeilijoiden ensimmainen tupakkipysahdys).

Varusteet saatiin hankittua pilkkahintaan Kathmandusta, ja henkinen ja fyysinen valmistautuminen on ollut intensiivista viimepaivien ajan… joopa joo.. yritetty ollaan ainakin

Eli seuraavat 3 viikkoa vietamme siis trekkaillessa ja true-nepsuihin tutustuessa.

Toiseksi viimeiset terveiset kotipuoleen siis!

Jep jep.. 40 tuntia “maailman  parhaalla kentalla”..

Ollaan siis jumissa Kuala Lumpurin KLIA-lentoasemalla, pojille myytiin liput vaaralle paivalle eli lento lykkaantyi huomiselle.. Kaupunkiin on matkaa ja maisemat nahty joten nautiskellaan siis taydenteolla luksuskentan antimista. Jep jep. Huomenna, perjantaina, 13.3. , toivon mukaan, jatketaan siis matkaa kohti Kathmandua. Koitettiin jarkata valiyota Bangladeshin paakaupungissa mutta check in-lentoisannan mielesta se oli “huono idea”… Niinpa pelkka koneenvaihto edessa Dhakassa.

Lentokenttapummeilu jatkukoon.. Herra Hanksin jalanjaljissa..

Kuvapaketti vol. 3.4. Bangokista Jakartaan

Maltti on todellista valttia maisemien vaihtuessa tiukkaan tahtiin.

Bangkok. Air Asialla reissun ensimmaisia lentolippuja ostamassa!

Bangkok. Tiheat kadut kasvoivat kasvamistaan.

Bangkok, heavy buildings again..

Khao San Road. Ehka jopa maailman kuumin rinkkareissaajablokki.

Khao San roadin tarjontaa; kelpaisiko maisterin paperit vaiko kenties pressikortti, jolla ujuttautua vaikkapa Roskilden takahuoneisiin? …kaikkea loytyy mita kuvitella saattaa!

Matka jatkuu, Railway station, BK

Mr. Sting himself Ko Lannan rauhaisalla omalomasaarella.

Paikallinen tapa suojautua hypertermialta. Seven Eleven +18′C, ulkona +35′c… Samalla erittain oiva tapa hankkia itsellensa kipakka kevatflunssa. Kyseiseen sortuu turisti kuin turisti.

Ko Lanta, Thailand

Thaimaasta Malesiaan painelimme paikallisella priimajunalla, muuta ei meille puuteriposkille myyty. Taustalla Kung Fu Hustle.

Kuala Lumpur, Petronas Twin Towers, ilman Connerya ja Catherinea 

Malesia - Muslimit, Malejit ja - Hindut

Mr. P sammahti Kualan lentoasemalla. Aamuyoista lentoa odotellessa.

Borneon ylla. Suiston lossikeraantymaa. Terveisia TT:lle!

Kostea saa soi miesta, niin meidan kuin koneidenkin.

Jepen tapa pitaa reissuroinat in ordnung…

Sademetsan pikku veijareita..

…

…

…

Flora

Fauna

Flora

Fauna, Metsan pikkuepelit.

Banaanipuun kukka, eihan banaanit kuki?!?!

Borneonmyrkkyharjaniskalisko. Erittain uniikki trooppisen sademetsan luonto-objekti.

Mauno, Angkorin arkeologiasta smoothi vaihto sademetsan biologiaan…

Metsan antimia hyodyntamassa…

“Hei, kato panssarimato”, niin kuin Pette asian kiteytti…

Perhoisia. Bird wings were they called.

Suiston ylitys 20 metrin korkeudessa Gunung Mulun luonnonpuistossa. Eipa voi kieltaa, etta tilanne tutisutti hieman nivelia.

Viidakon viisauksia

Aamun viimeloisto ennen seuraavaa matkakoitosta.

Gunung Mulun pikkukentalla. Potkurikone taisi saada matkaajan hieman jannittyneeksi..

Brunei. Oljya, kultaa ja uskoa.

Ohhhhho, Kuinka paljon kultaa!!

Sulttaani osoittautui maan kovimmaksi pop-tahdeksi. Kulmakunnan rikkain mies, suurimman huvijahdin omistaja, laajimman autokokoelman haltija jne. Maailman mittakaavalla siis… Ja kansa soi kynsiaan.

Kaakkois-Aasin islamistisimmassa valtiossa loisti yksi maailman mahtavimmista moskeijoista.

Matka jatkui kohti Indonesiaa. Media tosin loi hieman jannitysta ilmaan aika ajoin.

Koneessa maahantuloasiakirjoja tayttamassa. Tasta on tullut aikamoinen kilparallibrosedyyri poikien kesken.

Kultainen auringonlasku paluumatkalla sademetsien siimeksesta….

Balilla maistui elama  - kamera huollossa.

Jaavan saaren ylla. Vulkaaninen saari muistutti megalomaanista tulivuorten sarjaa ilmoista kasin.

Niska kovilla..

Tupu, Hupu ja Pupu

Lautaa valitsemassa Cimajalla Lantisella Jaavalla. Kuvassa loistava vihrea Rip Curl soi Jepen rintakehaan ammoisen loven.

Lansi-Jaavan etelaisella rannikolla opiskelteltiin surffaamisen saloja. Samalta rannalta on kotoisin Indojen taman hetken kovin lautailija. Jeppe loppuaalloilla.

Kuten niin monesti aiemminkin, potkupallo yhdisti pohjolan pojat ja etelaiset ystavat.

Seuraava potilas, laundry laundry (Petteri pyorteiden seassa)!!! Aallot tuntuivat takkuilevan aikalailla paikoitellen.

Sunset beach.

SUNSET BEACH.

A little midday shower.

Jakarta, nykyinen sijaintimme. Matkan viimeinen moderni metropoli.

Jakarta, pouring rain.

9.3. 09 klo. 20.33, Jalan Jaksa, terveisia kotipuoleen!!

Seuraavana destinaationa on siis vuoristoinen Nepal ja sen paakaupunki Kathmandu.

Vaikka Nepalin yhteiskunnallinen tilanne on hieman epavakaa talla hetkella tiettyjen alueiden suhteen, niin matkailu maahan on yhta turvallista kuin mihin tahansa etela-aasian maahan. Syytta siis turhaan huolehtia, pidetaan jalat maassa ja jarki paassa.

Seuraavat tarinoinnit siis Nepalissa jokunen paiva ennen Intiaa, Bangaloren lentokenttaa ja Jepen kotiinpaluuta. Keep the flags up, on aika loppukirin!

khuullaan!

CHEERS!!! Alla paremmat tarinoinnit kyseiselta patkalta::

Selamat pagi, hyvaa huomenta ja hellurei, siis! Viime tarinoinnit juontuvat aina Vientianeen asti, joten seuraavassa pikainen katsaus reissutoverusten muutamasta viime viikosta lapi Thaimaan seka Malesian Penisularin etta Borneon.

Matkamme jatkui siis Laosista kohti Thaimaan niemimaata n. kaksi viikkoa sitten. Rajalla odotti odotettu pennienriisto Laosin (astetta korruptoituneemman rajavartioston) toimesta, mutta nuo muutamat eurot eivat onneksi reissubudjettiamme kaataneet. Bussimatka Laosin paakaupunki Vientianesta Bangkokkiin meni sukkelaan kymmenkuntatunnissa kiitos mita mainioimman bussikyydityksen. 

Bangkokissa poikia odottikin sitten melkoinen kulttuurishokki Laosin rauhaisan ilmapiirin jalkeen. Tuktukit kiisivat ahtaita hiostavia katuja ja kaupustelijat koittivat myyda roinaansa mita ketkuimmin sloganein. Hektinen ilmanala kulminoitui siirryttaessa Bangkokin maailmankuululle rinkkareissaaja-korttelille, Khao San Roadille. Katu oli sita mita odottikin: Hostelleita, kalliita hippikapakkeja, tatuointiliikkeita, trendikkaita vaatteita, henkilokorttien vaarennyspuljuja ja kaiken maailman reissaajaroinaa, kaikki erittain kilpailukykyiseen hintaan. Not the cosiest place on Earth tosin. Maanlaheisen Suomipojan painajainen..

Bangkok osoittautui alkushokin jalkeen mita mainioimmaksi kaupunkilomakohteeksi. Hinnat eivat paata huimanneet (asuminen tosin kustansi odotettua enemman) ja tasokkaita kauppakeskuksia seka pienempia puljuja ei kysymalla kauan tarvinnut etsiskella. Johtuen budjetistamme, “In the future mate”:a tuli siis kummankin toimesta toitotettua melko lailla.

Bangkokissa koitimme etsia sopivaa pikku lomasaarta, josta nauttisi toden teolla Bangkokin vilinan jalkeen. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi niin jatkoyhteyksien kuin kuulemankin perusteella osoittautui Ko Lanta. Matka jatkui siis kohti Lanta-saarta (”heh heh”).

Ko Lanta osoittautui mahtavaksi vaihtoehdoksi Thaimaan tunnetuimmille lomasaarille mikali on rauhaisamman loman tarpeessa. Erittain kaunis saari (thaimaan saaristolle tuttuun tapaan) joka ei ole viela taysin pakettimatkaajien syovyttama. Saari on lisaksi kivenheiton paassa The Beach-elokuvasta tutusta Ko Phi Phi saaren paradisosta, kaikkien laguunien aidista siis.

Kho Lannan akkujenvarusvisiitin jalkeen jatkoimmekin matkaa jo kohti Malesiaa ja uusia maisemia. Malesiassa aistikin jo jattiaskeleen kohti lansimaista sivistysta, tosin Kiinalaisin, Intialaisin seka Malasialaisin maustein (kolme paakansakuntaa jotka asuttavat maan).. Tiukemmat lait, paremmat tiet, hulppeammat talot, siistimmat kadut - varakkaampi valtio. Mita lahemmas tulimme paakaupunki Kuala Lumpuria, sita paremmin muutos nakyi. Kuala Lumpurista nyt ei tarvitse kummempia tarinoida, Kaakkois-Aasian kauppasatamalegenda Singaporen pikkuveli.

Kuala lumpurista lensimme Borneon saarelle, jossa pysakkeina olivat pikkukaupunki Kuching, Miri seka Malesian Borneon arvostetuin luonnonpuisto Gunung Mulu, jonka takia poikkesimme kyseiselle saarelle. Odotimme hieman raffimpaa patikointikokemusta Mulun osalta, mutta eteen tuli budjettivaje. Mita pidemman reissun halusi tehda, sita enemman siita pulitettiin. Niinpa kolmen paivan pikavisiitti yhteen maailman villeimmista trooppisista sademetsista sai riittaa. Kuuma oli, puskaa loytyi ja hyonteisia riitti. Maanlaheisen suomalaisen paratiisi siis:) Maailman valloittavimmat luolaesiintymat (mm. suurin luolan suu) lepakoineen seka muineen otuksineen, 17 eri metsatyyppia, kymmenia piennisakkaita, satoja lintulajeja, tuhansia eri hyonteislajeja, kymmeniatuhansia kasvilajeja seka satojatuhansia pohjolanpoikien vuodattamia hikikarpaloita. Aikamoinen kokemus.

Mulun jalkeen teimme spontaanin 24 tunnin visiitin Bruneissa, Kaakkois-Aasian islamistisimmassa valtiossa. Brunei osoittautui ehka yllatyksellisimmaksi valtioksi mihin nama kaksi reissaajaa on matkan varrella eksynyt. Valtio, joka on viime vuosikymmenien aikana rikastunut jarjettomissa mittasuhteissa, kiitos 1900-luvulla loydettyjen oljyesiintymien. Valtio, jossa rahankaytolle ei loydy rajaa. Valtio, jossa “valtiovarainjohtaja”, sulttaanin veli, kaytti viime vuosien aikana omiin menoihinsa (mm. uhkapelaamiseen) valtion varoja vaivaiset 15 miljardia US-dollaria, tosin rankoin seurauksin. Tasta sulttaanikunnasta voisi tarinoida tuntikausia, mutta jattakaamme se muiden vastuulle.

Brunein jalkeen seuraava pysakki olikin Indonesia ja Balin saari, jossa talla hetkelle oleskelemme. Balille asetimme vain yhden mission, “Catcing the Big onen”. Bali on siis yksi maailman kuumimmista surffaajien kokoontumispaikoista. Jepen tiukan surffikoulun kaytya Petteri saikin nopsaan jo ensimmaisen aallon alleen ja pyyletti aallon paalla kuin vanhempikin tekija. Taalla oleskelemme jokusen paivan, jonka jalkeen jatkamme surffi+kulttuuriexcuamme kohti Sumatran saarta, josta lentomme kohti Nepalia ja Himalajaa on maara alkaa.

Johtuen melkoisen tiukasta aikataulusta (Jepen lento kotiin on sinetoity paivamaaralle 9.4. ja edessa on viela paljon nahtavaa) emme todennakoisesti tule paivittamaan Blogia ennen huhtikuuta, johon mennessa Nepal on toivon mukaan kaluttu (tavoitteena mm. Mt. Everestin Base Camp mikali rahat seka rahkeet riittaa). Kuvapaivityksen koitamme tehda seuraavien paivien aikana, joten alkaahan murehtiko.

Eipa tassa kummempia, viela kymmenisen paivaa Indonesiassa, jonka jalkeen matka jatkuu kohti maailman korkeimpia seutuja!

Mita suurimmat terveiset Koto-Suomeen!

Uudet suunnitelmat loppuajaksi tehty!

Matkamme jatkui siis Vietnamista kohti Kambozaa ja Khmerien muinaisia hallintoapajia. Vietnam, Kamboza ja Laos tuntuvat akkiseltaan melko yhtalaisilta mailta mutta tottakai suomipoikien ennakkoluulot oli mita oli. Punakhmeerien terroriteot nakyivat eteenkin vanhemman vaeston silmissa ilman suurempaa kyseenalaistamista, eihan taman sotilasvallankumoushallinnon lopullisesta maanrakoon painumisesta ole kulunut kuin kymmenkunta vuotta..

Puhukoot kuvat enemman:

Saatiin hommattua Pedrolle uusi kayntikortti jonka jalkeen matka jatkui vanhaan tapaan

Paikallinen travellerikulmaus Phnom Penhissa. Hippimusica soi ja henki oli rento

Phmnimissa paastiin kokeilemaan paikallista sulkapalloa ..jaloilla siis

We and A local star. Cheers Martinez John!

Phnom Penhin kadut vilisivat kissan kokoisia rottia iltasaikaan. Tieda mita soivat iltapalaksi…

Tuol Sleng - genocide museum. Punakhmeerien tuhotoista kertova museo. Punakmeerit nousivat valtaan Kambozassa 1975 jonka jalkeen sivistyneisto ja kaupunkilaisvaesto ajettiin keskitysleireille pakkotyohon tai jatettiin kaupunkejen kuulusteluvankiloihin. Punakhmeerit ajettiin vallasta noin kolmessa vuodessa Thaimaalaisten seka kambozalaisen vastarinta-armeijan toimesta, jona aikana oli murhattu tyolla seka teloittamalla 1/3 koko aiemmasta kansakunnasta. Punakhmeerejen guerilla-armeija toimi lansiosien viidakoista kasin viela koko 1980-luvun ja vasta 1998 maa oli jalleen virallisesti rauhan tilassa. Toivottavasti saatte teksteista selvaa.

Tuol Sleng

Tuol Sleng

Paikka sai matkalaisen miettivaiseksi.  Julminta kuvamateriaalia ei tassa yhteydessa kehtaa julkaista.

Muutama rentouttava oli illalla paikallaan … naa joking..

Ateriavaihtoehtoja… Mielenkiintoisia merimakkaroita..

Kadunkulmilla loytyi kieltokyltteja kulmassa kuin kulmassa.  Aikoinaan maahan tuotuja aseita on edelleen saatavilla melko lailla. Useaan otteeseen kadulla tarjottiin mahdollisuutta ampua eri konepistooleilla, - kivaareilla ja jopa old school-bazookoilla, tosin aikamoista rahasummaa vastaan.

Matka jatkuikin sukkelaan kohti pohjois-Kambozaa ja muinais-Khmeerien vanhoja hallintoseutuja! Otteita matkan varrelta:

Paikallinen asuinsija

Siem Reapissa tuk tukin kyydissa

Oiva levahdyspaikka ennen seikkailua yhteen maailman seitsemasta ihmeesta, Angor Vatiin, seka muihin Angkorin (Khmeerien paakaupungin) monumentteihin ja rakennelmiin.

Angor Vat

Angkot Vat

Kaksi Indiana Jonesia

Angkor Thom

Suurin osa rakennelmista oli viidakon syomia

Vat

Paiva vierahti tassa Kambozan ylpeydessa jonka jalkeen jatkettiinkin matkaa kohti etelaa koska ylankoseutujen lapi ei hevilla paassyt paikallisten mukaan. Palattuamme etelaan poikia koskettikin sitten reissun toinen vatsaryoppy. Kuritus vaati kolme tuntia ja Jeppe oli tuon jalkeen aikamoisessa sairaalakunnossa, jonka jalkeen myos Pedrokin tuli sankyseuraksi paikalliselle international S.O.S-klinikalle. Kolmen tunnin letkulaakekuurin ja rahastuksen jalkeen pojat heitettiin kadulle ja takaisin kotihotellille. Oli aika kotihoidon. Tata nykya Jesse vetaa vielakin pillereita jokusen viikon johtuen tuosta taudinpahasesta. Amebiosis dysentryksi vaittivat, suolistoameeba siis. Jeps mutta matka jatkui nelisen paivaa taman jalkeen kohti pohjoista Stung Trengia ja Laosin rajaa.

Laosiin saavuttaessa maailma muuttui kuin salaman rasahdyksesta. Ihmisten hymyt olivat kaakossa ja tuo lungi elamanasenne iskostui mita pikemmin myos kahteen matkalaiseen. Maa jotka ranskalaiset kolonialistit eivat aikoinaan ehtineet pilata

Ensimmaiseksi pysahdyspaikaksi Laosissa valitsimme Mekongin sisaisen saariryhmikon nimelta “1000 island” jossa saimme kerailtya vanhat voimat kokoon. Taalla tuli kokeiltua myos ensimmaisen ja viimeisen kerran kalastusta Mekongissa, tosin tuo kolme metrinen kissakala jai naaraamatta.

1000 Islandilta jatkoimme Mekongin vartta pitkin kohti Laosin paakaupunkia Vientianea (bussin katolla), jossa talla hetkella odottelemme bussia kohti Bangkokia. Tosin tassa valissa tuli tehtya pieni tutkimusretki reppureissajien paratiisiin, Vang Viengiin, muutaman jo Vietnamissa tapaamamme harmalan kaverin kanssa.

Vang Vieng - Sokeritoppia, hippielektromusiikkia, Ham Baguetteja, Tubeilua (tuttua Madventuresista), Kallio Excurisioita, viidakkoa  ja aarimmaista hauskanpitoa mita roiseimmissa maisemissa. Tasta on hyva jatkaa matkaa kohti etelaa, Bangokia, erasta tahimaan salattua pikkusaarta seka Malesian Borneota.

Rusakko kuittaa! Hear U!

Seuraavat  paivitykset 1.3-4.3. tienoilla kunhan paastaan uusille hieman viileammille apajille

No niin!!

Tassapa naita kuvia taas hieman isompi satsi, eli Kiinasta tanne Vietnamin etelakarkeen asti. (Toisen ruunan kamerassa ilmeni melko essentiallia haikkaa joten astetta yksipuolisempia kuvakulmia matkan varrelta talla kertaa):

Kunming, viimeinen pysahdyspaikkamme Etela-Kiinassa. Ekaa kunnon ripulia lusimassa, Petella jo paalla ja Jessenkin hymy hyytyi myohemmin…

Kiinalainen unelma: era mahjongia ystavien seurassa rauhallisessa puistossa ison puun alla syysauringolta suojassa…taustalla chili kuivaa auringossa.

Kaytiin Kunmingissa Kiinalaisessa joulukirkossa kuuntelemassa jouluevankeliumi. Sama meno kuin suomessa… Samaiseen paikkaan lahjoitimme loput talvivaatteistamme.

Hilpea seta, miksikohan…?! “local tobacco”

Valilla oli pakko paeta paallekayvia riivaajia ja kylmaa hotellin loungen suojiin. 2h ennen bussimatkaa Vietnamin rajalle.

Kiinan ja Vietnamin raja. Saavuttiin paikalle klo 0500 aamulla, ilme kertoo fiilikset… Raja tuli ylitettya harvinaiseen tapaan, kavellen. Ero oli huomattava astuttaessa Vietnamin maaperalle.

Vietnam! Maaseutua junasta kuvattuna. Riisipeltoa ja edesmenneiden viljelijoiden viimeinen leposija.

Junassa rajalta Hanoihin. Very hard seat..

Petteri ja nuori Vietnamilainen. Ei kauaa jaksanut katsoa karvaista kuontaloa. Emannat innoissaan taustalla.

Ylpea uusien silmalasien omistaja. Lasit teetettiin Hanoissa tadilla ja ristittiin samantien “Maunoiksi”. Maunojen arvoksi sovittiin hulppeat 100 000 paikallista valuuttaa eli n. 4 euroa..

Hanoi klo 2200. Vietnam juuri voittanut Kaakkois-aasian jalkapallomestaruuden. Koko kaupunki kaduilla ja me tietenkin myos seassa sekoamassa.

Kun tila loppui alhaalta, alkoivat ihmiset kavuta mita veikeimpiin paikkoihin. Tilanne kuvastaa hyvin paikallisten itsesuojeluviettia.

Suomen suurlahetysto, Hanoi. Petterille uutta passia vanhan rikkoutuneen tilalle hankkimassa. Toimisto naytti aivan jonkin kotosuomen osuuspankin odotustilalta…

Hue

Vietnamilainen (kaakkois-aasialainen) erikoisuus, kaarmeviina. Kobra sullottu natisti lasipurkkiin, paalle viunaa ja yrtteja ja avot, huiviin vaan! Auttaa nivelvaivoista aina mieskuntoon. Testattiin tottakai!

Nha Trang ja matkan eka biitsi. Petyttiin hieman, silla vierailumme aikana myrskysi kovin ja vesi oli melko sekaisin. Biitsi kuitenkin!

Nha Trang, Vietnamin Teneriffa.

Mui Ne. Saavuttiin paikan paalle klo 0400. Ei kamppaa, joten odoteltiin hetki ulkosalla…

Saatiin aamulla sitten kamppa, oma biitsi, palmut ja lehmat ja kaikki. Taalla vietettiin ensimmaista kertaa reissussa kunnon rentoutumisloma. Tahan asti sykittiin todella lujaa paikasta toiseen.

Mui Ne:n auringonlasku. Vai oliko se sittenkin nousu?!?

Vanha kaveri pamahti paikalle Indonesiasta meita morjestamaan. Ollaan juuri lahdossa jeepin kanssa tutkimaan ymparistoa. Todella kuuma paiva.

Matkalla tormattiin villielaimiin.

Loydettiin lahistolta hiekkadyynit (White Sand Dunes) joiden alla loisti 100m syva pulahdusallas.

Todella outo fiilis, biitsilta suoraan saharan paahteeseen…

…ja pakkohan sita oli jattilaismaisella hiekkalaatikolla leikkia!

Mui Ne

Saigon! (Ho Chi Minh City) Hotellin parvekeella. Huomaatkaa paikallinen puhelin/sahkolanka jarjestelma! Toimii!

Vietnamilaisten kasitys lemmikkielainkaupasta. Lintuhakki sullottuna tayteen koiria.

Vierailtiin joukolla Vietnamin Sodalle omistetussa museossa. Paikka loi hiljaiseksi alun leikiskelyjen jalkeen. Paikka oli ahdattu tayteen niskavilloja raapivaa valokuvamateriaalia seka sodanaikaisia taisteluvalineita. Ehdottomasti vierailun arvoinen muistoresortti.

…

Tormattiin tallaiseen kaveriin Saigonin vilskeessa

Kavaistiin Vietnamin etelaisimmilla apajilla Phu Quokilla metsastamassa herra aurinkoa.

Paikka kuhisi rakkaita lansinaapureitamme.

Ja myos muutama rantauros loysi tiensa apajille.

Rantapalloilun jalkeen lahdettiin takalaiseen tapaan tutkiskelemaan saarta mopedein.

Polttaa kesakatu miesta, suu taynna punaista hiekkaa tiesta..

No niin…

Aurinko puski muutaman watin teholla joten “aftersunit” olivat paikallaan.

Pahoittelut kaikille jotka ovat olleet huolissaan lomataukoilumme takia. Huomenna luvassa valtaisa kuvapaketti aina Vietnamin rajoilta tanne Etela-Vietnamiin asti.

:

Takana Venaja, Mongolia seka Kiina, lahitulevaisuudessa paistaa hyvat huomenet Vietnamissa.

Tata nykya olemme siis jo Vietnamin etelaisemmalla puoliskolla nautiskelemassa trooppisemmista tuulista. Raja taittui Tapaninpaivan tienoilla rajakylassa nimelta Houhai. Vietnamin puolelle paastyamme jatkettiinkin kiireenvilkkaa mopotakseitse ja junateitse paakaupunki Hanoihin jossa tuli tutustuttua paikkoihin muutaman paivan ajan. Sattuman kautta tuli vierailtua kaupungissa paivana jolloin Vietnam voitti Kaakkois-Aasian mestaruuden jalkapallossa joka tarkoitti etta tama harvinaisen riehakas ja elavainen kansakunta puhkesi nupuistaan. “Vietnam Vo Dich” raikasi kaduilla kun ihmiset esitti voitontanssejaan mita kummimmissa paikoissa kaoottisen skootterimeren keskella.  Tapahtuma veti suomi-pojat hiljaiseksi, harvemmin meilla moista Karjala-turnauksen paatteeksi.. Mahtavaa!

Hanoi oli kaupunkina erittain mielenkiintoinen vierailukohde pikkukujineen mikali kaupunkilomaa halajaa, mutta ilmastoltaan kaupunki ei nain talvisaikaan houkutellut ainakaan meita. Vietnam jakaantuu ilmatieteellisesti (pikaisten paattelyjen perusteella)  kahteen vyohykkeeseen, pohjoiseen “subtrooppisempaan” ja etelaiseen “trooppisempaan”. Pohjoisessa nautiskellaan siis talvisateista ja viileammista saista tahan aikaan vuodesta. Jatkoimme matkaa etelammas kohti good old-Saigonia.

Riisiviljelmia, riisihattuja, vesipuhveleita, jokiveneita, mopopoikia, villia metsikkoa.. Maisemat oli niita mita odottikin, kaunista ja rauhoittavaa.  Seuraavaksi saavuimme muinaisten Vietnam-dynastioiden paakaupunki Hueen jossa kaupunkia verhosi kiinalaistyylinen muuri seka liuta muinaisia rakennuksia. Hanoin riehakas henki vaihtui siis kertaheitolla harmonisempaan ymparistoon. Historiaa kaupungissa on ollut nakyvilla aikoinaan huomattavasti enemman mutta sota toi seurauksensa. 

Huesta jatkettiinkin sitten Etela-Vietnamin puolelle Nha Trangiin jossa tata nykya majailemme.  Intensiivinen reissailu on syonyt miesta sen verran etta huomenna korkataan ensimmaiset paikalliset ja nautiskellaan pari viikkoa todenteolla lammosta, rannoista ja Banana Pancakeista. On siis aika rantalomailun..

Kuvia myohemmin kunnon satsi.

Vietnam kuittaa!

Hyvaa jouluaaa!

Kiinan joulu on mita on mutta reissuveijareiden mielissa loistaa kotosuomen hanget, lanttulaatikko ja joulurauha.

Ei kuvaa. Muistikorttiin on ilmeisesti hyokannyt matkan varella jonkin sorttinen matonen tms..

Tai Chita Kielletyssa kaupungissa.

Nakyma Beijingin Kielletyn kaupungin ylla.

Kielletty kaupunki.. suojelijalohikaarme.

Beijingin rautatieasemalla.

Bussiaikataulujen lukeminen tuotti ongelmia.

Xianin Terracotta-armeija, “maailman kahdeksas ihme”.

Kivihiilivoimaloita nakyy kolkassa kuin kolkassa.

Petteri kiipeamassa Mount Hualle, xianista kaksi tuntia lanteen. Vuori on yksi viidesta pyhasta huipusta Kiinassa.

Huashan.

…

Temppelit koristivat vuoren huippua.

Petteri kadun vilinassa Xianissa. Pikkukujilla nakyi paljon hieman muinaisempia menopeleja.

Vanhat rakennukset vaistyivat suurempien tielta.

Xianin nykyilme.

Kaupungissa joka koki 8 richterin maanjaristyksen kevaalla. Tunti Chengdusta itaan.

Chongqing, 30 miljoonaa asukasta.

Takalainen ruotsinlaiva Yangtze-joella. Meidan paatti oli hieman vaatimattomampi.

Yangtzella..

…

…

…

Kaytiin kuuntelemassa pienella porukalla paikallista musikaalia.

Suosittu kiinalainen tapa viettaa iltaa. Iltatanssi.

Pojat kokkaamassa dumplingeja.

Jesse kapuamassa vuorelle.

Vuori taynna rakastavaisten lukkoja. Paikallinen meriitti pariskunnille.

Huoshanin katolla, 300m suoraa pudotusta.

Paikallinen herkku, sokeroidut pikkuomenat.

Sallit pelaamassa kiinalaista shakkia. Shakki- ja mahjonkiseurueita loytyy joka korttelivalilla.

Junamatka 3-luokassa. Halvin, ehkei paras mahdollinen.

Vaunun valitilasta loytyi paras oleskelutila. Pelin nimi oli “Landlord and the Peasants”

Chengdu, tulisin ateria koskaan…. kasvoista nakee.

Chongqing. Sillat kasvoivat rakennusten ylle.

Kiinalainen kylpyhuone. Vessa + suihku.

Pojat humppaamassa.

Talla hetkella odottelemme junareissua Wuhanista Kunmingiin jossa kaymme hankkimassa viisumit Vietnamiin. Katsotaan hoituuko asia yhta sukkelaan kuin Helsingissa.

Terveisin J&P

Buukatessamme junalippuja Xianista Chenguun odotimme yhtalaista B-luokan junapaikkaa kuin Beijing-Xian-valiltakin, tosin tiesimme etta liput oli halvimmat mahdolliset jotka vaan loysimme. Junaan tuli loppujen lopuksi jarea kiire mutta onneksi kiinalainen matkatoverimme raivasi pienen kolonnamme jattimaisen juna-aseman lapi ilman suurempia ongelmia. Saavuttiin siis viimeisten joukossa 20-vaunuisen raidehirmun peravaunuun jossa eteen tuli ensimmainen mutka. Konduktoorin oli tyonnettava meidat junan sisaan jotta saatiin skandinaaviruhomme edes mukaan koko 18 tuntiselle reissulle..  VR:n laatumatkoihin tottuneena tilanne vaunun sisalla oli mita huvittavin. N. 80 hengen vaunuun oli ahtautunut triplamaara takalaisia, olo oli siis jo ensiminuuteilta kuin Havannan orjalaivoissa. Emme tunnin taistelullakaan olisi paasseet kunnolla vaunun sisalle saatika sitten istumapaikoillemme joten paadyimme vaihtoehdoista parhaaseen, valivaunupunkkaukseen. Makoilimme siis alkumatkan kahden vaunun valisessa tupakointitilassa 15 muun reissaajan kanssa, mutta tunnelma oli mita mieluisin! Lattiapaikka kaminan edessa ei siina tilanteessa kolottanut kummankaan hampaita. Korttipelit vaihtuivat samalla kun takalaiset kertoivat tarinoita maanjaristyksista, omista kiinanmatkoista sun muista kokemuksistaan. Voimme kiittaa onneamme etta meilla oli tulkki matkassa.

Noin neljan tunnin makoilun jalkeen paikalle pamahti yllattaen junan johtokunnan paamies. Kaveri sanoi meille etta kaikki “valitut” paasisivat makuuvaunuun loppuyoksi puoleen hintaan jotta juna saataisiin edes jonkinlaiseen ruotuun. Yleisen mukavuuden johdosta (myos muita valitilassa makoilleita ajatellen) jatimme seuraavalla pysakilla kotivaunumme ja juoksimme junan toiseen paahan jossa vastassa piti olla normi coupe-vaunu, neljan hengen b-luokan makuuhuone siis. Sinne saapuessamme vastassa oli kylma totuus.. Paaveijarin sanoja lainaten “Olitte liian myohassa, saatte nukkua ravintolavaunussa pienta korvausta vastaan..” Poikia koijattiin siis urakalla. Kaikki junan ulkomaalaiset ja paikalliset varakkaammat tapaukset kerattiin siis pois noista maanlaheisemmista b-vaunuista ja lahetettiin “suojaan”, mika kaytannossa tarkoittaa ettei meille haluttu nayttaa tavallisen kansan “kurjuutta” ja samalla voitiin lypsaa meita kultalehmia toden teolla. Wicked world.

Mita tasta opimme: mikali haluat mukavuutta - maksa muutama euro ylimaaraista lippuluukulla, mikali et - muista missa matkustat. 18 tuntinen matka tuli siis taitettua n. 7 eurolla, oikea makuupaikka olisi pulittanut n. 14e, not that bad jalkikateen ajatellen.

Saavuttiin uuden maakunnan paakaupunki Chengduun seuraavana aamuna ja taalla ollaan oleiltu siita asti. Mahtava kaupunki pikkumonopoliksi. +15c, ulkona paistaa aurinko ja pohjolan vilunvareet alkaa pikkuhiljaa kaikota. Chengdu on takalaisille tunnettu laid back-meiningistaan, lammostaan ja kauniista naisista, varastaen muutaman virkkeen Lonely Planet Chinasta, oiva paikka vierailla siis. Jos haluaa tutustua kiinan kulttuuriin, ihmisiin ja upeisiin maisemiin niin kannattaa ehdottomasti kaantya Chengdun puoleen jos vertailupohtana on Peking. Vuoden sisalla jopa Finnairilta pitaisi saada suoria lentoja tanne.

Tanaan kavimme katsomassa Chendguakin jarisyttaneen kevaalla sattuneen maanjaristyksen jalkiseurauksia eraassa pikkukaupungissa n. tunnin ajomatkan paassa. 8 richteria saa mielessakin niskavillat tutisemaan. Naky ei ollut imarreltava mutta ihmiset hymyilivat paikalliseen tapaan kuin mitaan ei olisi sattunut. Huomenna matka jatkuukin jo hieman etelammas jossa tiedossa on 4 paivainen jokimatka pysahdyksineen. Ensikosketus paattireissaamiseen siis tiedossa. Ei muuta talla eraa, idan sallit kuittaa. hors.

Pahoittelut muttei kuvien latailu onnistunut tallakaan kertaa, viikon paasta 100 kuvan jumbopaketti.

Ni Hao jalleen ystavat!

Saavuimme Kiinan vanhaan paakaupunkiin istumajunalla 7.10. aamuvarhaisella. Matka Pekingista tanne oli jalleen silmat aukaiseva; juna oli tayteen ahdattu, ihmiset tappelivat ja kiinalaiseen tapaan istuimet olivat meidan skandinaavisille selillemme aivan liian pienet. Eipa ole niska ollut vahaan aikaan yhta jumissa! Mieli oli silti molemmilla matkaajilla avoin ja kirkas, uusi kaupunki ja uudet kujeet :). Suunnistimme jalleen kerran junamatkalla valitsemaamme hostellia kohti, kunnes iloinen seta ohjasi meidat salakavalasti omaan “huippu” hostelliinsa. Meille se sopi hyvin, varsinkin sen jalkeen, kun olimme tinganneet hinnan 20 juaniin yolta (n.2,5e)!

Alkukuositusten jalkeen aloimme sitten tutustua itse kaupunkiin, ja voi sita pettymysten tulvaa: Xi’an:kin on yksi westernisaation pesake. Korkeita  toimistotorneja, luxuryliikkeita ja autoja joka paikassa. Olimme matkalla tanne kuvitelleet mielissamme Xi’an:in pienemmaksi ja rauhallisemmaksi kaupungiksi ja varsinkin Pekingin mahtipontisuuden jalkeen. Toisaalta ensimmaisen kavelyretken kuluessa loysimme pienia rauhallisia sivukujia eli hutongeja, jotka Pekingissa hukkuivat suuruuden ja uudisrakentamisen jalkoihin. Olemme myos jalkikateen kayneet joka paiva syomassa naiden pikkukujien edullisissa ja paikallisia asukkaita houkuttelevissa ravintoloissa (kaksi ateriaa paivassa, a 1,5e).

Xi’an oli siis Tang dynastian aikaan Kiinan suurin ja tarkein kaupunki ja toimi tuolloin paakaupunkina. Keisari Qin Shi Huan istui tuolloin valtaistuimella ja kuolemaansa ennen rakennutti Xi’an:in keskustasta noin 40km itaan valtavan kiviarmeijan (n. 7500 kasinveistettya ihmisenkokoista saviukkoa) suojaamaan omaa matkaansa tuonpuoleiseen. Tama armeija loytyi vuonna 1974 sattumalta, kun paikallinen maanviljelij a oli kaivamassa kaivoa tiluksillaan. Tutkimuksissa paljastui loydon merkityksellisyys ja suuruus ja nykyisin tama nk. Terrakotta-armeija on luokiteltu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi!! Meidankin oli tietenkin kaytava tsekkaamassa tama suuri ihme, vaikka olemme yrittaneet selviytya matkasta ilman pakollisia lankkarikontakteja. Paikka on naet aivan taynna lansimaisia turisteja. Muutenkin alue oli hyvin moderni; armeijasta oli kaivettu esiin suurin osa ja kaivantojen paalle oli rakennettu iso, suomalaisia jaakiekkohalleja muistuttava suoja. Matka oli mielestamme silti vaivan arvoinen, hienoltahan nuo saviukkelit nayttivat (n.25m paasta…).

Aivan Xi’an:in keskustassa on myos mielenkiintoista nahtavaa. Villihanhipagodi rakennettiin Ming dynastian aikoihin vanhojen kiinalaisten kirjoitusten ja sepustusten sailytyspaikaksi. Osa kirjoituksista on edelleenkin nahtavilla. Keskustassa on myos Belltower ja Drumtower, joissa turistit saavat kayda kumauttamassa suurta pronssikelloa ja lyoda rumpua, maksua vastaan tietenkin…

Sitten silmamme osuivat mielenkiintoiseen artiklaan joka koski yhta kiinan viidesta pyhasta vuoresta, Huashanista. Joten pakkohan tassa maamerkissa oli kavaista.. Matka kiinalaisessa miniatyyribussissa kesti vain muutaman tunnin ja taman jalkeen edessa oli kapuaminen 2094 metria korkealle vuorelle (tosin osan matkasta olisi voinut taittaa myos muutaman sallin istuttavalla kondolillakin - NOT FOR US! ). Tasta alkoi siis ensimmainen kapuaminen kohti jumalten ex-kotia ja jumalaisia maisemia(samaisen retken on taittanut aikoinaan muutamat keisarit osoittaakseen mahtipontiaan) . Matka kondolipaatepysakille kesti 2 tuntia ja vastassa oli odottamassa joukoittain kiinalaisia phototuristeja jotka onneksi saatiin ohitettua noin tunnissa. Huippu tuli vallattua noin 4 tunnissa ja vastassa oli odottamassa liuta renovenoituja luostareita ja yksi pieni high land guesthouse. Kunpa oisimme tienneet tuosta guestarista aiemmin niin olisimme lomailleet viikon vuorella.. Sakehdyttava reissu kaiken kaikkiaan. One step closer to the gods ;)

Huomenna jepen kiinalaiskaveri saapuu Xianiin ja aletaan todenteolla punomaan juonia miten saataisiin vesiteitse kavuttua keski-Kiinan ylangot. Chengdu, Kolme Rotkoa, liuta pikkukylia ja Wuhan.

Tassa matkan varrella paatettiin ostaa niin sanotut engine-biket. Engine-Bike on paikallinen menopeli jonka rungossa roikkuu pieni kiinalainen roottori joka puskee pakettia eteenpain sahkoisesti. Vain kiinalaisen mieleen juolahtaa moinen vekotin! Tarkoituksena olisi tehda pidempi piknik-retki Kiinan puolelta eraaseen Vietnamin rajakylista. Siita sitten jatkettaisiin samoilla menopeleilla aina Hanoihin asti mikali potkua riittaa.

Valitettavasti kuvien siirtaminen ei onnistunut syysta tai toisesta. No can do..

That’s all folks, more in the future!

TERVEISET FROM BEIJING!

Matka Mongoliasta Kiinaan sujui sukkelasti yojunalla. Kiinan rajalla  tuli sitten sahellettya ensimmaista kertaa hieman enemman. Asemalla vastassa piti olla matkayhtion edustaja, jonka oli tarkoitus noutaa meidat linja-autoasemalle ja ohjata sleeperbussiin. Hyppasimme kuitenkin tuntemattoman naisen kyytiin ja vasta parin tunnin paasta selvisi, etta han lahtisi itse viemaan meita rajalta pekingiin (n.1300km!!). Onneksi kyytiin nousi myos avulias Mongolinainen ja han pelasti poikaraukat tilanteesta. Sen jalkeen nousimmekin paikallisen nuorison suosimaan menopeliin, sleepperiin. Sleepper-bussi on normi jumbobussi josta on revitty penkit pois ja tilalle on sivallettu 150 senttiset laatupunkat. Petterilla oli siis jokseenkin ongelmia asettua yopuulle.. Vieressamme matkannut seta esitteli meille paikallisen gourmet-menun kaikkine lisineen: Silvotun kanan kaikista kaukaisimmat kolkat.. Lisaksi kaveri nautiskeli pullon (lahinna ananastarpatilta maistuvaa) paikallista ponua. Jossain vaiheessa alkoi ihmetyttaa mihin salli oli kadonnut kunnes huomasimme etta han olikin yksi bussin neljasta kuljettajasta.. That’s the way to drive in china..

Taalla Pekingissa saimme tingittya itsellemme 13 eurolla (per yo) hotellihuoneen koska paikalliset majoituslaitokset tuntuvat karsivan melkoisesta lamasta nain talvisaikaan.

Kuvamme Pekingista olivat ennen tanne saapumista vaaristyneita kuin kulahtanut korkkiruuvi.. Pekingia puhtaampaa suurkaupunkia saa etsimalla etsia, tosin olympialaisilla lienee ollut “hieman” osuutta asiassa. Huonoksi haukuttu ilmanlaatu on siis pelkkaa puppua. Ilma on yhta puhdasta kuin helsingissa ja varsinkin Ulan Batoriin verrattuna todella kelpo kamaa. Peking on hieno kaunis kaupunki. Olemme tietenkin vierailleet kielletyssa kaupungissa ja tiananmenin aukiolla, taivaiden temppelia unohtamatta. Muuri tullaan todennakoisesti nakemaan sitten Chengdussa. Hintataso on huomattavasti Venajaa ja Mongoliaa halvempi, odotamme kuitenkin innolla kaakkois-aasian kepeita dollareita. Pullo vetta taalla n. 20 senttia ja pikkuponu 30 senttia, ei paha! Ihmiset ovat avoimia ja uteliaita. Jopa hieman liiankin, paikoitellen: Ollaan siis esitelty kauniita kasvojamme muutamaan otteeseen paikallisten lomakuvissa ja haastatteluja on tullut taholta ja toiselta. Olo on siis kuin paikallisilla poppareilla.  

Tanaan jatkamme Xianiin eli tiedossa on siis pariviikkoinen inland-kiinan ekskursio.  wiihaa! Seuraavat tarinoinnit ilmestynee muutaman viikon sisalla.

Halsningar, Jesse (alias Tobbe) och Petteri (Goran)

 Terveisia Mongoliasta!

Saavuttiin torstaina aamuyolla Ulan Batoriin (Mongolian paakaupunkiin). Mongolia on ollut Venajan jalkeen varsinainen piristysruiske; ihmiset hymyilevat ja ovat huomattavasti lahestyttavimpia. Ennen Mongoliaan tuloa ehdimme piipahtamaan yhdessa maailman syvimman jarven, Baikalin, rannikkokylista. Ulan Bator on kuin mika tahansa entisen Neuvostoliiton betonikaupunki. Puolet kaupungin ihmisista on muuttanut maan ainoaan suurkaupunkiin lansimaisen hohtoilun perassa ja tata nykya asuvat pakon edessa kaupungin ymparilla sijaitsevissa jurttakylissa. Harmittavaa mutta totta..

Itse menimme tekemaan pienen ekskursion mongolian maaseudulle Tereljshin kansallispuiston aromaille. Muutaman paivan aikana tuli kiipeiltya ja kaveltya enemman kuin konsanaan. Petteri sai revittya Jessen humman selkaan ja kas kummaa, tuosta kaksituntisesta aromaaratsastusreissusta tulikin ehdottomasti reissun tamanhetkinen kohokohta! Samalla tutustuimme mongolian perinteiseen elamantyyliin jurttakylissa. Rauhallinen ja kaunis kokemus.

Tanaan jatkamme matkaa junateitse Kiinan ja Mongolian rajalle Erlianiin jossa menopeli vaihtuu kiinalaiseksi makuupaikkabussiksi! Pekingiin saavumme toivon mukaan ensi tiistaina, jonka jalkeen koittaa kiinan sisamaan valloitus!

Kuulemisiin! (jaljessa liuta kuvia matkan varrelta Irkutskista Ulan Batoriin)

-J&P

Dobri den Siberia!

Junamatka Moskovasta Irkutskiin takana, 4 yota ja 3 paivaa junassa koettu. Matka sujui yllattavan sukkelaan, tosin muutamalla piristavalla “pienella vedella” oli pienehko osuus asiassa.

Purkki jolla matkasimme oli perinteiseen venalaiseen tapaan sisustettu matkustusvaunu nelihenkisilla hyteilla. Melko raffi mutta ajoi asian. Matkalla tuli siis tutustuttua muutamaan paikalliseenkin melko hyvin.

Hytti tuli jaettua venalaisen upseerin, markkinointipaallikon ja soman pikku lapsiperheen kanssa, ja votkashotteja tuli jaettua eraan jenkkibisnesmiehen, venalaisen elokuvatehtailijan ja muutaman muun paikaillisen ja omatoimimatkailijan kanssa. Vaunut olivat kuin suoraan manalasta, lampimia kuin hel…, nestetankkauksesta piti siis huolehtia ja urakalla.

Tahanastiset maisemat eivat ole olleet kovinkaan sykahdyttavia, toisaalta tamanhetkinen olinsijamme Irkutsk savahdytti omanlaisella tavallaan. Paikka on kuin pikku-Ateena kymmenen asteen pakkasessa. Emme kadehdi paikallisten elinoloja…

Huomenna matkaamme “Siperian edeniin” eli itse Altai vuoriston kupeeseen Baikalille. Tanaan suunnataan torille metsastamaan vanhat kunnon nikitat, karvahatut siis, ja tutustutaan Irkutskin meininkiin.

Hostelli on hyva.

Kunhan saamme jatkoliput hoidettua kuntoon niin matkamme Itaan jatkuu mita todennakoisimmin kolmen paivan paasta, seuraava etappi on siis Jessen saaminen Mongoliaan vanhalla passilla. We’ll see

Spasiiiba ja Doh Bri Nachos!

Ho Ho! One day to go!

Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet kuin kuumien hiilien päällä.. Junaliput Venäjän viisumeineen saatiin viime torstaina ja loppupäivät ovatkin kuluneet hyvästien parissa ja viimeisiä hankintoja hommaillessa. Huomenna siirrytään Helsinkiin jo ajoissa vaihtamaan rahaa ja moikkaamaan ystäviä viimeisen kerran. Juna itään lähteepi puuskuttamaan kello 18.36 ja aamulla herätäänkin sitten jo Moskvassa. Keskiviikkona hypätään Moskovan eteläisellä rautatieasemalla junaan nro. 61 jonka päämääränä pitäisi olla Siperian Pariisi, Irkutsk, josta mitä todennäköisimmin seuraavat kuulumiset. HERE WE GO!!!

Kuullaan!!

Reissututina alkaa hipoa huippuaan Kaksi viikkoa reisuun. Kun kaikki näytti olevan hoidossa niin tulikin mutkia matkaan.. Niinpä vinkkinä kaikille Venäjälle ja muihin hieman “tiukempiin” valtiohin matkaaville: Tarkistakaa passinne kunto ajoissa! Loppuun tuli meinaan aikamoiset säädöt johtuen toisen reissaajan passista. Ulkoapäin ja sisältäkin reissuläpyskä näytti olevan mitä mainioimmassa kunnossa mutta totuus ilmeni haettaessa Venäjän viisumia. Tunnistesivun taitekohta eleli viimeisiä päiviään.. Eli piti siis hommata tähän loppusuoralle uusi passi ja uusi Kiinan viisumi. Mutta onneksi asia tuli huomattua tässä vaiheessa eikä jossain sademetsässä keskellä Cambodiaa. Kiirettä siis vielä pitää mutta hyvä niin, välillä tuntui että asiat hoituivat liiankin mutkitta. Ei tällä erää muuta! Reissu-TJ: 14 !!!

Jeppe

Noniiin, tänään saapui mongolian viisumit kotiovelle, kaunista katsottavaa Junamatka Helsingistä Moskovan kautta Irkutskiin saatiinkin oletettua edullisemmin.Tässäkin tuli taas huomattua, että kyllä se kärsivällisyys usein palkitaan. Suomalaisten matkatoimistojen ja VR:n hinnoissa ilmeni huomattavaa välistävetoa,  kun taas Pietarin kautta toimiva Suomalais-Venäläinen firma antoi huomattavasti kannattavamman tarjouksen. Kannustankin kaikkia trans-siperian, -manchurian tai -mongolian matkoja haaveilevan kääntymään saman kaavan kautta toimivien toimistojen puoleen. Lähtöpäiväksi on nyt sitten sinetöity 18.11. jolloin Tolstoi-pikajuna lähtee kiitämään Helsingistä Moskovaa kohti. Eipä tässä kummempia tällä erää, nyt hakemaan apteekista Durokal-kuuri ettei kolera pääse iskemään reissussa.

mmmmmmmmmm…………

Lähtö-TJ:34.

Petteri Mongolian kunniakonsulaatin edessä ….kirkkonummella.

Lisää tarinointeja vasemmalla näkyvän “pages”-kohdan alla. Voitte kommentoida kaikkia kirjoituksia/kuvia samalla kun käytte lukemassa uudet kuulumisemme. Eipä tässä kummempia, lukemisiin!